Tuula äiskän runoja

äiskä · **Liittynyt:** Ma Syys 11, 2006 18:00 **Viestit:** 1343

Kun syysloma alko, niin monet halit sain.
Oven jälkeeni kun suljin, huomasin mä vain,
et nyt tuli väsy, ku sai tulla.
Onhan viikko lomaa eessä mulla.
Siinä kerkii ajatuksiaan eritellä,
aivosolujaan viritellä.
Kerkii itteään ihan mukavasti aatella,
virkeyden huipulle saatella.
Ne pienten käsien halit anto paljo mukkaan,
ettei sitä tiiä kukkaan.
Ne sanat, et tulee ikävä,
tuntuu niin kivalta syämmessä.
On sitte niin kiva takasin palata
ja niitten pienten kanssa halata.
Ottaa niitä kainaloon.
Ne ku ite tulee, otettu oon...
Mut nyt keskityn näihin omiin pieniin,
jotka saavat liikettä mummeliin!

Mukavaa syyslomaa niille, joilla se on ja muuten mukavaa syksyä kaikille
toivoo äiskä

äiskä · **Liittynyt:** Ma Syys 11, 2006 18:00 **Viestit:** 1343

Syksy on niin arvaamaton.
On tyyntä, kohta tuuli armoton.
Aurinko paistaa.
Syksyn tuoksunki haistaa.
Kohta se vetäytyy pilveen.
Alkaa hiljalleen sateleen.
Tai sitte oikein kovaa.
Ei syksyn säitä kukaan enää oikein povaa...
Kun tukevasti maalla on,
tuuli voi olla aivan voimaton.
Mut ku lähtee merelle,
ni yllätystä löytyy ite kenelle.
Se pukkaa joka puolelta venettä,
ei välillä taho kyyissä pysyä.
Mua semmonen pelottaa,
enä osaa sillai merestä nauttia,
vaikka haluisin. Mut selviän.
Aina paremmin luonnonvoimia ymmärrän.
Ja nautin, ku kaikki rauhottuu.
Avaan silmäni, hymyyn taipuu suu.

äiskä · **Liittynyt:** Ma Syys 11, 2006 18:00 **Viestit:** 1343

Kyllä se on ihan totta.
4 vuotta täyttää meiän Lotta.
Sanavalmis neitokainen.
Isän, äitin ainokainen.
On sellanen tyttö touhun.
Ku sitä kattoo, tulee mieleen aika joulun.
Posket punasena höpöttää.
Tietää melekein kaiken, ei epäselvyyksiä jää.
Joskus sillä käy kylässä,
eräs tunnettu Känkkäränkkä.
Se haluis, et se vaan menis pois.
Ja toivois, et se äitin luonaki vierailla vois.
On se semmonen elohopeapakkaus.
Sitäki kohtaan niin suuri on Rakkaus.
Se on niin tärkee, pieni ihminen.
Sitäkään iliman elää haluis en!
Rakkauvella mummi

äiskä · **Liittynyt:** Ma Syys 11, 2006 18:00 **Viestit:** 1343

Kirjoittelen,
Joulua ootellessa.
Sateen ropistessa.
Pimeys vallitsee.
Pimeys hallitsee...
Mieli usein sen mukainen,
sitä kulkee vaan kaikkee keksien.
Et sais sen nousemaan.
Ees sisällään auringon paistamaan.
Sitä touhuu ja oottaa valkeeta peitettä.
Muistelee sitä pientä tyttöä,
joka joulumielen aikaan saikaan.
Joka munki sydämessä asustaa.

äiskä · **Liittynyt:** Ma Syys 11, 2006 18:00 **Viestit:** 1343

On se sitte ihana asia.
Ku saa tuntea lapsenlapsen jouluhalia.
Ja ku ne keskenään ihan kilpailee,
kuka mummin kaulaan ekaks kerkee.
Sitä tuntee ittesä tärkeeks niin,
et vois puhjeta onnenkyyneliin.
Ku ne kasvaa, niillä on eri jutut.
Niillä on niin monet, uudet tutut.
Tuntuu, et mummista ei enää välitettäis.
Ihan vaan se itekseen jäis.
Mut sit ne tulee ihan myrskyn lailla.
Ne on sitä jouluhalia vailla.
Ne vaan mummin kans kujeilee.
Ei ne sitä ilkeyksillään tee.
Ne vaan haluu näyttää sille,
niinku muilleki ihmisille,
et ne koko ajan kasvaa ja itsenäistyy.
Sehän se onki se syy...
Ne on niin välittömii, joulun ilon suovat.
Mumminki elämään rakkautta tuovat.
Ilman niitä ei ois joulun taikaa.
Rauhan ja hiljaisuuden aikaa.
Ne sen joulun mummilleki tuo.
Valon, valkeuden, kaiken tärkeyden suo.

Leppoisaa Joulun aikaa kaikille
toivoo äiskä

äiskä · **Liittynyt:** Ma Syys 11, 2006 18:00 **Viestit:** 1343

Pää on tyhjä, mieli musta.
Monenlaista ajatusta,
vain ohi kiitää.
Koko olemus kuin ilmassa liitää.
Sitä on olevinaan niin tärkee,
mut oikeesti missään ei oo järkee.
Aina yrittää kaikesta hyvää löytää.
Pyyhkii vaan koko ajan samaa pöytää,
josta lika ei lähe mitenkään.
ja yrittää senkin ymmärtää.
Mut tietää, et itestä kaikki on kii,
et joskus vois päästä niihin unelmiin.
Saada olla oma ittesä,
ei tarvii jotaki muuta näytellä.
Mut ku tunteet menee järjen eellä.
Kossuki on lantrattu vaan veellä.
Ku ei enää tajua,
senkään sekotuksen makua...
On vaan yhestä asiasta kysymys.
Missä on mun ymmärrys?
Äly hoi, älä jätä!
Eihän mun tarvii kestää tätä?
Mähän oon ihmisen arvoinen.
Mitä mä todella tarvitsen?
En tällaista, ihan muuta.
En Taivaan tähtiä, en kuuta.
Vaan ihan tavallista elämää,
jossa saa aatella myös itseään.
Vähän Rakkautta, vierelle aikuista,
joka olis siinä, tukena.
Niskakarvoista kiinni itteään,
et lähtis tästä kävelemään...

äiskä · **Liittynyt:** Ma Syys 11, 2006 18:00 **Viestit:** 1343

Ku runosuoni nykyään niin harvoin sykkii,
ni tietää, et elämä ihan hyvin etteenpäin lykkii.
Saa muuten sanottua sen,
mikä on mieli oman iten...
Täällä taaplaa ja pärjää
ja varmaan muutaki ku luu kätteen jää.
Ku ihminen pystyy avoimuuteen,
ni voi saada appuu moneen kysymykseen.
Joskus kuiteski sitäki hyväksi käytetään
ja sille avoimuudelle keskisormee näytetään
ja se joku ihan matalaksi pannaan,
joka uskaltaa esiin tuoda asioitaan...
Mut sen oon oppinu elämässä,
et mikkään ei oo sitä estämässä,
et ei vois itteään esiin tuoda.
Sehän meiän pitäs kaikille suoda!
Ja se mikä suurin on kaikista asioista,
on se, et kuunneltas, niin hyvistä, ku asioista vaikeista.
Ei tyrmättäs, et ei kiinnostais
vaan et oltas läsnä, et jokainen apuu sais.
Ku se on monesti kii niin vähästä,
et elämästä selvii hengissä!
Ja se, et jokkaisen pittäis joskus peiliin kattoo
ja tehä itestään ihmisenä arvioo...

äiskä · **Liittynyt:** Ma Syys 11, 2006 18:00 **Viestit:** 1343

[i]Niin, tulipas nyt jostaki syystä käytettyä kahenlaista tekstimuotoo, jokaiselle jotaki, en kyllä tiiä, mistä johtu, mut mitäpäs siitä.
Mut mukavaa kevätviikonloppua vaan kaikille,
äiskä

äiteliini · **Liittynyt:** La Touko 22, 2010 16:19 **Viestit:** 10

Tässä on elämäni...
Ehkä lopun elän yksinäni?
En tiedä sitä, enkä haluakaan.
Kunhan vaan kaiken kohalleen saan.

"Mitä on Rakkaus?
Elämän hurmaa.
Mitä se tuottaa?
Tuskaa ja turmaa.
Mitä se vaatii?
Et antaisit kaiken.
Mitä se antaa?
Se on vastaus vaikein."

Niin, jokanen miettii kohallaan,
onko näin, onko oikeaa?
Mitä on valmis kestämään?
Mitä valmis ymmärtämään?

Millon tulee se tien pää?
Ei suhteessa enää järkee nää...
ei nää oo helppoja juttuja,
ku ollaan niin läheisiä, tuttuja.

Sanoo se toiselle
ja ite ymmärtää se,
et ei tästä mitään tuu.
Ku ei enää loista tähdet, eikä kuu...

äiteliini · **Liittynyt:** La Touko 22, 2010 16:19 **Viestit:** 10

Suru on niin voimakas.
Se panee koko kehon tuntemaan.
Se repii, se raastaa, se puristaa.
Se ei periksi tahdo antaa.
Se laittaa silmät itkemään,
sydämen kiivaammin sykkimään.

Kun luulee, että nyt helpottaa,
se tulee taas, pitää otteessaan.
Se ei puhu mitään,
eikä yritäkään
helpolla päästää.
Ei säästää
ketään, ei mitään.
Se on siinä, ei yksin jää
Huomaa, että on joku, jonka kanssa elää.
Kaikki muu ympäriltä häviää.
On vain tyhjyys ja kaikki tunteet,
jotka ovat ajan helpottuneet.

Sitten kun suru muuttaa muotoaan,
alkaa pikku hiljaa huomaamaan,
että on ympärillä paljon muutakin,
ihan hyvää, kun vaan kiinni tarttuisin...

äiteliini · **Liittynyt:** La Touko 22, 2010 16:19 **Viestit:** 10

Onhan se hienoo, ku on kesä.
Linnuilla siellä pesä, täällä pesä.
Lisää poikasia tehhään,
se kuuluu myös ihmiselämään.
Ja ku niitä kaksin on tulossa,
on mummiki ihan sekoomassa.
Lämpöö kaikille riittää,
mut entäs ne, jotka kantaa kahta uutta elämää?
Aika rankkaa, pitäs jo armahtaa
ja niitten syntyy antaa...
Mut elämä on, ei aina vaan dnaa,
vaan jotaki paljon rankempaa, mut parempaa.
Mut kohtuus kaikessa,
pullo vuorokauessa.
Lämpööki ku vois säätää,
kaikki helkutin pörriäiset pois häätää,
et ois joku raja kaikella.
Mut ei ihminen ite niihin kauheesti vaikuta.
Ei voi sitte millään mitään tehä,
on sitte talvi taikka kesä.
Mut kaikki ajallaan,
niinhä sitä sanotaan.
Ja niinhä se mennee, vaikka mitä teet.
Niin tarkoin suunniteltu on meiän ihmisten askeleet...

äiteliini · **Liittynyt:** La Touko 22, 2010 16:19 **Viestit:** 10

Rakkaus ei oo itestään selvää!
Tiedän sen...
Kaipaan Sun syliis lämpimään.
Mut luovuta en.
Se hetki taas edessä on.
En saa olla onneton.
Olet mun mielessä, sydämessä.
Joka paikassa, hetkessä mun elämässä.

Kiitos siitä...

äiteliini · **Liittynyt:** La Touko 22, 2010 16:19 **Viestit:** 10

Sain tänään kokea elämän kauneuden.
Sain kokea syntymän kaksosten.
Sain kuulla ensiparkaisut.
Sain antaa niille ekaksi pienet halailut.
Sain haistella niiden vauvantuoksua.
Sain katsella paljaiden jalkojen ilmassa juoksua.
Sain sylissä pittää ja tuntea sen,
miten paljosta saa mummi olla onnellinen.
Siinä nenät vastakkain ne toisiaan katteli.
Toinen "tukasta repi" ja toista potkiskeli.
Toinen oli isän näköinen
ja toinen niinku äiti, tummatukkainen.
Kuuntelen tässä laulua "kauneinta päällä maan
on nähdä lapsi äitinsä rinnoilla".
Tällä hetkellä tuntuu, että ei oo minkäänlaista huolta.
Elämästä löytyy vaan yhtä puolta,
Onnea ja Rakkautta
ja kaikkee elämän Ihanuutta...

äiteliini · **Liittynyt:** La Touko 22, 2010 16:19 **Viestit:** 10

[i]Voi sitä ilon, huolen määrää.
Kun Äiti kahen pienen kanssa häärää.
Paljon on Äidillä annettavaa.
Paljon Äiti myös jaksaa.
Kaiken, minkä tekee, tekee pienten eteen.
Harvoin väsyy, kastuu posket "kyynelveteen"!
Äiti silmissä kutistuu.
Pienet kasvaa, pulskistuu.
Ne itkuiset yöt, ne kipeät mahat.
Välillä lähes olemattomat rahat...
Mutta kuitenkaan ei Äiti voi periksi antaa.
Hän vuorotellen pieniä kantaa.
Ottaa vasten rintaa, se rauhoittaa.
Lämmin maito pieniin suihin, sitte ne nukahtaa.
Nukahtaa hetken, joskus enemmän.
Isosiskoki tarvii myös sylin lämpimän.
Äidillä tilaa, voimia riittää.
Jokasesta hengähystauosta kiittää.
Kuka vois olla parempi Äiti, ku se,
joka on antanu kaikkesa lapsille.
Äiti on Äiti isolla Äällä.
Se vasta on kauneinta maan päällä...

Raahe.net

Tuula äiskän runoja

Paikallaolijat